Arvioinnin vaikeus

Kirsti Haihu

Mitä arvioidaan? Kuka arvioi? Mihin arviointi perustuu? Mitkä ovat arvioinnin kriteerit? Kuka määrittelee kriteerit? Onko arviointi subjektiivista vai objektiivista? Onko arviointi aina subjektiivista? Miten objektiiviseksi voimme saada arvioinnin? Kysymyslistaa voisi jatkaa loputtomiin.

Ensimmäinen kysymys on helppo. Valitaan kohde rajataan se selkeästi ja siirrytään seuraaviin kysymyksiin. Olikohan se sittenkään helppoa, jos arviointia on tekemässä useampi henkilö kuin yksi? Demokraattisessa päätöksenteossa yhdessä määritellään kohde. Jokaisella arvioijalla on oma käsityksensä kohteesta ja sen rajaamisesta. Yhteisen ymmärryksen luominen vaatii keskusteluja, ajatusten vaihtoa ja jokaiselle tekijälle aikaa prosessoida asiaa omassa mielessään. Yhteisen ymmärryksen saavuttamista voidaan nopeuttaa johtamisella, koulutuksella ja tukeutumalla suunnitelmiin, ohjeisiin, määräyksiin, standardeihin ja lainsäädäntöön. Oikotietä yhteiseen ymmärrykseen ei ole. Yhteisesti on vaan keskusteltava ja ymmärrettävä käytettävien sanojen merkitykset.

Mitä arviointi on osaamisperustaisuus korkeakouluissa (Ospe) –hankkeessa? Miten valitaan kohde ja rajataan se selkeästi? Anita Olkinuora luokitteli Ospe –hankkeen arvioinnit neljään luokkaan hankkeen asiantuntijapalaverissa (Olkinuora, 2013):

  1. opetussuunnitelmien arviointi ja palaute
  2. opetussuunnitelmatyön prosessin arviointi
  3. kunkin projektin sisäisen kehittämisprojektin arviointi
  4. Ospe –hankkeen arviointi

Tässä on vielä huomioitava, että kolmas luokka sisältää kaksi ensimmäistä ja neljäs sisältää myös kolme ensimmäistä. Ei ole ihme, jos välillä yksi puhuu aidasta, toinen seipäistä, kolmas aidan sisäisestä alueesta ja neljäs ulkopuolelle jäävästä alueesta. Projekteissa organisaatio on aina nuori ja sen henkilöstön tulee löytää yhteinen toimintakulttuuri ja kieli nopeasti, ennen kuin projekti päättyy. Kun projektin organisaatiossa henkilöstö on useasta eri organisaatiosta, voidaan projektin organisaatiota verrata organisaatioiden fuusioon. (Schein, 2009) Jokainen henkilö tuo mukanaan oman taustaorganisaationsa kulttuurin mukanaan. Projekteissa haetaan tehokkuutta ja tuloksellisuutta, yhteisen kulttuurin luomiselle ei ole aikaa. Silloin yhteisen ymmärryksen löytymistä auttavat olemassa olevat suunnitelmat, ohjeet ja esimerkiksi yllä olevan luokittelun näkyväksi tekeminen.

Palataan alkuun ja toiseen kysymykseen. Ulkoisessa arvioinnissa arvioijalta edellytetään riippumattomuutta kohteeseen, ymmärrystä sekä osaamista sisällöstä ja/tai arviointiperusteista. Itsearvioinnissa arvioija on sisältöjen asiantuntija ja lisäksi häneltä edellytetään arviointiperusteiden osaamista. Tästä pääsemmekin seuraaviin kysymyksiin arviointiperusteista, -kriteereistä sekä niiden määrittelystä. Arvioinnin tavoitteena on tarkastella kohdetta mahdollisimman objektiivisesti. Onko se mahdollista, kun arviointia tekevät ihmiset? Siihen toki voidaan pyrkiä, mutta inhimillisistä syistä subjektiivisuus tulee aina mukaan.

Arvioinnin perusteet määritellään kohteen mukaan ja perusteet voivat olla arvioijien itsensä asettamia. Hanketta arvioitaessa ensisijaiset kriteerit löytyvät hyväksytystä hankesuunnitelmasta ja hankerahoituksen ohjelma-asiakirjasta. Lisäksi on olemassa toimialasta riippumattomia itsearviointien kriteerejä arviointien tueksi (Katriina Silvennoinen, Torsten Michelsen, Heikki Niemi, 2008). Pitäytymällä ja keskittymällä ulkoisiin kriteereihin on mahdollista saavuttaa jonkin asteista objektiivisuutta. Mutta subjektiivisuus astuu silloinkin kuvaan, kun aletaan tulkita näitä kriteerejä. Myös omia kriteerejä tehdessä subjektiivisuus astuu näyttämölle. Kriteerien tekijät tuovat mukanaan keskusteluun oman historiansa, taustansa, ajattelumallinsa, tietonsa ja taitonsa. Kaikki asiat eivät tule esiin näkyvinä, mutta ne ovat aina läsnä työtä tehdessä.

Arviointiin ryhtyminen vaatii sekä kohteelta, että arvioitsijalta rohkeutta. Kohde paljastaa itsensä ja odottaa rehellistä palautetta kehittämisen pohjaksi. Arvioitsijalta vaaditaan rohkeutta esittää kaikki olennaiset havainnot. Arvioitsijalta vaaditaan myös taitoa esittää havaitut asiat ymmärrettävällä ja hyväksyttävällä tavalla. Tärkeintä on muistaa, että arvioinnilla pyritään kehittämään ja mittaamaan toimintaa. Oleellista ei ole virheet vaan, miten asioita voisi tehdä paremmin.

Lähteet:

Katriina Silvennoinen, Torsten Michelsen, Heikki Niemi. (2008). Business pilviin, kehitä systemaattisesti organisaatiosi toimintaa. Tampere: Suomen Laatuyhdistys ry.

Olkinuora, A. (9. 4 2013). Arvioinnit Osaamisperustaisuus korkeakouluissa -hankkeessa liitetiedosto sähköpostissa Ospen asiatuntijatyöryhmälle. (Asiantuntijatyöryhmä, Haastattelija)

Schein, E. H. (2009). Yrityskulttuuri – selviytymisopas – Tietoa ja luuloja kulttuurimuutoksesta. Tampere: Suomen Laatukeskus Oy.

Leave a Reply

You can use these HTML tags

<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>

  

  

  

*